Selvitys nostaa esiin, että sääntelyssä korostuvat yhä enemmän tiedon laatu, vertailtavuus ja koko ketjun yhteistyö.
– EU-lainsäädäntö kasvattaa tuotteiden tietovaatimuksia merkittävästi. Tietoa tarvitaan ruoan alkutuotannosta lähtien ja joissain tapauksissa jopa tuotantoerän tasolla. Esimerkiksi metsäkatoasetus velvoittaa naudanlihatuotteita valmistavan yrityksen todentamaan, ettei tuotannossa ole kaadettu metsää. Tämän vakuudeksi yrityksen tulee kerätä kunkin eläimen elinkaaren kaikki sijainnit, eli esimerkiksi tilojen, laidunten ja navettojen tiedot koordinaatteineen, Food Data Finlandin hankepäällikkö Satu Hulkkonen kertoo.
– Kun vaateet kasvavat, yritykset ryhtyvät helposti rakentamaan omia tapojaan kerätä ja jakaa tietoa. Pahimmillaan syntyy pirstaleinen kenttä, jossa samaa tietoa muokataan, syötetään ja lähetetään moneen kertaan vain hieman eri muodossa. Aikaa ja resursseja kuluu hukkaan koko ketjussa. Juuri tällaista kehitystä vastaan haluamme Food Data Finlandissa taistella, Satu Hulkkonen toteaa.
Lainsäädäntöselvityksen havaintojen mukaan selkeimmät, koko ruokaketjua tai sen osia koskevat yksilöidyt tietovaatimukset löytyvät metsäkatoasetuksesta (EUDR), kestävyysraportointidirektiivistä (CSRD), pakkaus- ja pakkausjäteasetuksesta (PPWR) sekä EU:n kestävän rahoituksen taksonomiasta. Näiden säädösten osalta tiedon kerääminen, jakaminen, yhteistyö ja yhteinen kehittäminen korostuvat.
– Food Data Finlandissa teemme yhteistyötä sen eteen, että lain edellyttämät tiedot liikkuisivat kauppakumppaneiden välillä tehokkaasti ja mahdollisimman automaattisesti. Tavoitteemme on, että yhteistyömme avulla kukin yritys voi valmistautua tuleviin velvoitteisiin kustannustehokkaasti ja varmistaa, että kumppaneilta tarvittava tieto on saatavissa sujuvasti ja valmiiksi hyödynnettävässä muodossa, Satu Hulkkonen sanoo.
Lainsäädäntöselvitys on Food Data Finland -hankkeen jäsenverkoston käytettävissä. Se löytyy hankkeen jäsenverkostoalustalta.
